Olin viikonlopun yksin mökillä ja koska surkeat kelit saunoin ja nukuin. Saunoessa yksin sitä todella pysähtyy omien ajatustensa äärelle, koska muut virikkeet ja häiriötekijät loistavat poissaolollaan. (Onkin ainokaisia paikkoja nykyään, missä näin on.) Siinä löylyn leppeässä lämmössä kelailin elämäni viime vuosia ja tajusin, että aikamoista venäläistä rulettia terveyden kanssa on tullut pelattua.
Tajuan vasta näin jälkeenpäin, kuinka stressaantunut olinkaan. Muut lähelläni olleet ihmiset varmasti näkivät tilanteeni itseäni paremmin. Hälyttäviä merkkejä oli ilmassa parin vuoden ajan, mutta sivuutin ne, kunnes työterveyslääkäriltä kikkakolmosia univaikeuksiin pyytäessäni, hän tekikin täystyrmäyksen toteamalla, että ellet nyt himmaa vauhtia, olet kohta työkyvytön. What?! Mähän olin vain vailla jotain, millä saisin nukuttua paremmin.
Työni oli vaativaa jo ennen koronaa, mutta pandemian alkaessa stressitaso ampaisi ihan eri levelille, koska ikääntyneiden palvelut ja korona ovat surkea kombo. Siihen vielä lisämausteeksi hoitajien pakkorokotus ja lakkoiluoikeuden poistaminen. Tadaa!
Olen aina työskennellyt antamalla hommaan koko osaamiseni ja panostamalla täysillä käsillä olevaan tehtävään. Niinpä kuvittelin, että olen henkilökohtaisesti vastuussa kaikkien Säätiön asukkaiden, asiakkaiden sekä henkilökunnan hengestä ja turvallisesta elämästä. Näin jälkeenpäin todettuna, aika paha rasti yhdelle ihmiselle. Eikä tätä kukaan minun vastuulleni osoittanut, vaan omin sen itselleni, sillä olinhan viime kädessä vastuussa kaikesta, mitä Säätiöllä tapahtui.
Eli olin yli kolmen vuoden ajan kasvattanut stressiä ja FB-muistoista päätellen olen aina vuodenvaihteessa todennut, että hitto, mikä vuosi ja tilaillut seuraavalle vuodelle vähemmän stressiä ja enemmän iloa. Eli jollain tasolla tiedostin tilanteen olevan kestämätön. Lopulta seinä tuli vastaan syyskuussa, kun jäin hallitukselle osoittamani avunpyynnön kanssa yksin ja puolisoni totesi kotona jonkun mitättömän kinan päätteeksi, että tässä parisuhteessa on kolme osapuolta ja se kolmas pyörä oli duunini. Siinä vaiheessa ratkaisu oli helppo tehdä ja lähetin pelonsekaisin tuntein irtisanoutumisilmoituksen hallitukselle.
Tuntui, että välittömästi ilmoituksen lähetettyäni oli helpompi hengittää. Suhtauduin asioihin rennommin, kun tiesin, ettei vaikkapa hoitajamitoituksen nostaminen ole enää minun murheeni. Myös unen laatu parani saman tien. Jännä juttu. Kahden kuukauden irtisanomisajan hoidin työni asiallisesti, mutta erilaisella otteella kuin aikaisemmin. Ei tarvinnut puristaa mailaa enää niin tiukasti, kun tiesi, että joku toinen jatkaa siitä, mihin minä jään. Riittäisi, kun hoitaisin osuuteni marraskuun puoliväliin timanttisesti. Tiesi, että silloin se päättyy ja tämä tietoisuus lisäsi rentoutta.
Kaksi kuukautta on siitä, kun Säätiön hommat jäivät taakse ja hyppäsin tyhjän päälle ryhtyen päätoimiseksi yrittäjäksi. Ja nyt kuluneena viikonloppuna ymmärsin, että pitkittyneen stressin aikaansaamista vaurioista palautuminen vie tosi pitkään. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa puolet stressaavasta ajanjaksosta. Eli kattellaan sitä lopullista analyysiä sitten puolentoista vuoden kuluttua… Mutta tässä kahdessa kuukaudessa on leposyke laskenut huomattavasti, nukun paremmin, (mutta koska tarvitsen unta tuhottomasti enemmän kuin aikaisemmin, oletan prosessin olevan edelleen pahasti kesken.) luovuus ja idearikkaus puskee pintaan ja koen olevani hauskempi ihminen. (Tähän kohtaan läheisten olisi korrektia kommentoida jotain tyyliin ”Olet aina ollut…”)
Kuten aika moni kovan mankelin läpikäynyt, minäkin tahdon listata oppimiani seikkoja.
Sinulle, joka sinnittelet pitkään kestäneen kuormittumisen kanssa:
- Pyri olemaan itsellesi rehellinen. Katso peiliin ja myönnä tilanteesi.
- Ei ne kuormittavat asiat itsekseen poistu tai vähene esimerkiksi vuoden vaihtuessa. Sen eteen pitää tehdä ratkaisuja. Joko muutoksia omassa tehtävänkuvassa tai vaihtamalla hommia.
- Kun alkaa ilmaantua rytmihäiriöitä, univaikeuksia, painossa tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen, ollaan jo aika syvällä suossa. Tee nyt ratkaisuja! Ota yhteyttä esihenkilöön ja kerro tilanteesi. Ellei apuja heru, irtisanoudu.
Sitten hallitusten jäsenille:
- Jos tyyppi, joka ei ole saikutellut jää jonkin sorttisen uupumisreaktion tai muun vastaavan syyn vuoksi sairauslomalle, on tilanne sen sorttinen, että siihen pitää puuttua. Parasta on jos apua tarjotaan, koska johtaja saattaa olla niin urpå, ettei ymmärrä omaa tilannettaan.
- Johtajan viestiessä, että nyt taisi hallitukselle tulle virherekrytointi, kannattaa viestiin suhtautua vakavasti, tehdä tilannearvio ja toimia, vaikka se onkin ärsyttävää ja työllistää.
- Välittää koko hallitukselle osoitettu viesti eikä pantata tietoa. Näillä kun on tapana putkahtaa esiin ennemmin tai myöhemmin.
Tänään olen siis ollut tasan kaksi kuukautta päätoiminen yrittäjä. Stressi on hyvin toisenlaista kuin edelliset vuodet. Nyt se toimii, kuten kuuluukin eli vauhdittaa toimimaan. Eilen iski flow-tila päälle ja loin uuden tuotteen. Tänään edistän sitä, jotta saisin sen nopsasti myyntiin, sillä stressaavinta tässä työssä on talous. Kuinka saa maksettua yhtiövastikkeen ja lainanlyhennykset. Vielä toistaiseksi kuitenkin uskon vakaasti, että minulla on annettavaa työelämän kehittämiseksi ja että löydän paikkani markkinassa. Kiitos, kun jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti se innostaa ja antaa sinulle rohkeutta tehdä tarvittavia ratkaisuja!