Onko sinulla kiire? Vastaatko kaverin kysyessä kuulumisiasi, että ”Aika kiireistä on.”? En tiedä, mistä tämä kiire-villitys johtuu, mutta minua se on alkanut ärsyttää. Opin jo 90-luvulla hoitotyön keltanokkana, ettei kiire ja tekemättämät työt saa välittyä potilaalle tai heidän omaisilleen. Sittemmin päätin vain lakata käyttämästä sanaa kiire, koska koin, ettei minulla ole enää hoitotyön jälkeen ollut sellaisia työtehtäviä, jossa olisi ihan aito kiire. Minusta pelastajilla tulipalokohteessa on kiire. Ja ensiapua antavilla ammattilaisilla kolaripaikalla tai sairaalan päivystyksessä, jolloin taistellaan ihmishengistä. Mutta että toimistohommissa olisi kiire, niin ei.
Se, että asiantuntijatehtävässä toimivalla on paljon työtä ja tekemistä on fakta, mutta se ei ole kiire. Ehkä tämä on vain sanoilla ja termeillä leikkimistä, mutta minua tuo yleistynyt kiire ärsyttää. Kysyessäni ystävältä, että mitä sulle kuuluu en halua kuulla kiireestä, vaan miten hän voi ja pärjäilee. Toki usealla se vastaus on, että töitä on liikaa ja etenkin näin lomien alla pyritään saamaan mahdollisimman paljon asioita tehtyä, jotta lomalta palatessa voisi ryhtyä pakertamaan muiden asioiden parissa. Mutta se, että kahdeksan kymmenestä vastaa kuulumisekseen kiire, on ikävää. Kiire tuntuu olevan yhtä kuin tärkeä ja merkittävä henkilö. Ellei sinulla ole kiire, kukaan ei tarvitse sinua tai osaamistasi. Eikö ole käsittämätöntä?!
Se, että ihmiset niin kovaäänisesti julistavat olevansa hyvin kiireisiä on tarkemmin ajateltuna aika noloa. Kiiren tunne tulee toimistotyössä ja asiantuntijatehtävissä yleensä huonon suunnittelemisen ja puutteellisten itsensä johtamisen taitojen vuoksi. Ja jos ihmiset tämän sisäistäisivät, niin kiireen mainostaminen vähenisi huomattavasti. Tiedän kyllä, kuinka tällaisissa tehtävissä tulee jatkuvasti ”nakkeja”, joihin ei ole voinut varautua, mutta hyvin suureen osaan kyllä. Ongelmana on suunnittelu ja kalenterointi. Tai sen puute. Tiedossa olevien tehtävien tekemiselle pitää varata kalenterista aikaa. Ja kalenteriin tulee jäädä myös huokoisuutta niiden ”yllätyskyykkyjen” varalta. Muuten ei vaan jaksa. Ennemmin tai myöhemmin tulee seinä vastaan myös sinulle, joka ajattelet, ettei koske sinua.
Ja jos nyt olet sitä mieltä, ettei kalenteriisi mahdu varauksia töiden tekemiselle, niin miksi ihmeessä sä vielä olet siellä töissä? Jotenkin pandemia-aika ja totaalietätyö ja nyt hybridityö ovat muuttaneet työn tekemistä jäätäväksi teams- tai zoom-palaveriralliksi. Istutaan luurit päässä ja palaveerataan seitsemän tuntia kahdeksan tunnin työpäivästä. Tuo yksi tunti jakautuu koko työpäivän mitalle koostuen vessa- tai kahvinkeittotauoista ja viesteihin vastaamisesta. Lounaskin hotkaistaan läppärin ääressä työkaverin kanssa ad hoc-palaverin lomassa. Sitten virka-ajan päätyttyä olisi aikaa tehdä töitä. Ja valitettavan moni silloin niitä ryhtyy pakertamaan, jotta on jotain annettavaa seuraavan päivän palaverirallissa.
Työyhteisöissä tulisi käydä pelisääntökeskustelu palaveeraamisesta. Usea asiantuntijatehtävässä työskentelevä tuttavani tuskailee palaverien tarpeellisuuden kanssa. Ja kun ne paltsut vievät käytännössä koko työajan. Jos tiimissä on yksikin palaverirakastaja, teamskutsuja napsahtelee kaikille tasaiseen tahtiin. Tiimissä pitäisi jutella ja päättää yhdessä, että minkälaisista asioista pidetään palaveri ja missä silloinkin. Etänä vai kasvotusten. Ja jos päätetään, että lähikokouksena toimistolla, niin silloin jokaisen on tultava mestoille eikä sitten yksi tiimiläinen halua osallistua teamsillä, koska pojalla on jalkapallotreenit illalla. Lähikokouksiksi päätettyjä tilaisuuksia ei pidä muuttaa hybriditoteutuksiksi, sillä se olisi väärin toimistolle raahautuneita kohtaan. Mutta joku järkevä syy pitää olla siihen toimistolle raahautumiseenkin. Järkevä syy on kehittäminen ja ideointi, joka kokemukseni mukaan onnistuu edelleenkin parhaiten kasvotusten. Myös haasteelliset keskustelut on parempi käydä livenä kuin puhuvalle päälle jutellen. Silloin tällöin porukan koolle kutsuminen samoihin tiloihin on järkevää myös nähdäkseen kaikki. On valitettavan yleistä, ettei etänä työskentelevän työntekijän vastoinkäymiset tai haasteet tule esihenkilön tietoon netissä tavaten eikä hän voi silloin tehdä omaa työtään edes minimistandardit täyttäen.
Tässä siis tärppilista sinulle, joka koet, ettei työaika riitä töiden tekemiseen:
- Siivoa oma kalenterisi ja hylkää saapuvat tarpeettomat kutsut. Näin vapautuneelle ajalle voit varata aikaa tehdä työtehtäviäsi.
- Kunnioita omaa ja kollegojen kalenteria. Kun siellä on jo varaus, ei uutta voi buukata.
- Ota asia puheeksi työkavereiden ja eshenkilösi kanssa. (Hänen tehtäviin kuuluu puuttua epäkohtaan.)
- Budjetoi tarvittava aika realistisesti niin palavereille kuin työn tekemisellekin. Jos palaveriin on varattu tunti, se päättyy / päätetään sovitusti eikä aikaa ylitetä. Alittuminen on positiivinen yllätys!
- Seuraa tilanteen kehittymistä pari kuukautta. Ellei tahti muutu inhimillisemmäksi, ala katsella vaihtoehtoisia työpaikkoja.
Kiva, kun jaksoit lukea loppuun saakka, kiireestäsi huolimatta! 😉
#kiire #työhyvinvointi #jaksaminen #esihenkilö #itsensäjohtaminen #suunnittelu #etätyö #palaveri