Kuvittele tilanne, jossa työkaverisi menettää totaalisesti malttinsa palaverissa, huutaen vastustavansa käsiteltävänä olevaa asiaa. (Ehkä tiedätkin saman tien, keneen työkavereistasi kuvaus sopii. :D) Saatat olla asiasta samaa mieltä hänen kanssaan, mutta et reagoi riehumalla. Hänen ”kohtaus” sen sijaan saa sinussa aikaan ahdistusta ja ehkä myös myötähäpeää palaverissa käsitellyn asian aikaansaaman pettymyksen, epävarmuuden ja epäreiluuden tunteiden lisäksi. Aika raskas kattaus…
Tai tilanne, että olet esihenkilötehtävässä ja sinun pitäisi käydä teille kummallekin osapuolelle hankala keskustelu yhden tiimisi jäsenen kanssa. Lykkäät kuitenkin keskustelua seuraavaan viikkoon. Jälleen. Välttelet puheeksi ottamista hänen kanssaan, koska se saa sinussa aikaan epämukavia tunteita. Ehkä epävarmuutta hänen reaktiostaan; mitä jos kaikki meneekin vain pahemmaksi? tai omasta käytöksestäsi; jos suustasi lipsahtaakin sammakko ja sanot sen, mitä ajattelet hienosti aseteltujen ja ystävällisten sanojen sijaan? Pumppu hakkaa niin kovasti, että pelkäät sen tulevan ulos rinnasta. Puseron kainaloihin ilmestyy hikiläikät. Todella epämiellyttävää, joten keskustelukutsu jää taas lähettämättä.
Lääkkeenä näihin kumpaankin epämiellyttävään tilanteeseen sen pelottavuudesta huolimatta on puhuminen. Työkaverin raivoamisesta ja ahdistusta muille aiheuttavasta käytöksestä on puhuttava, sillä se on vastuutonta käyttäytymistä. Vastuu puheeksi ottamisesta on jokaisella työyhteisön jäsenellä, mutta esihenkilön tulee ryhtyä toimiin henkilön vastuuttoman käytöksen suhteen.
Epämiellyttävien tunteiden välttely estää toimimasta tehokkaasti ja lisäksi se vaikuttaa negatiivisesti ilmapiiriin ja työyhteisön toimintaan. Vaatii rohkeutta ottaa puheeksi sekä puuttua epäkohtiin. Rohkeus auttaa meitä toimimaan oikein, mutta se edellyttää uskallusta kohdata ja tuntea epämiellyttävät tunteet. Se kuitenkin kannattaa, sillä kun on valmis kohtaamaan ja käsittelemään tunteiden koko kirjon, on mahdollisuus valjastaa käyttöön koko tehokkuus ja luovuus, jolloin ihmiset ovat hyvinvoivia.
En siis tarkoita, että negatiiviset tunteet pitäisi piilottaa tai ”kytkeä pois päältä” työelämässä. Päinvastoin! Koska aivan kaikki tekeminen saa aikaan tunteita ja tunteet ovat ihan koko ajan läsnä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, niiden tunnistaminen ja hyväksyminen on ratkaisu myös paremmin voivaan työyhteisöön. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen se sitten onkin oma haasteensa. Vaikka ehkä kuulostaa helpolta, niin kokeilepa huvikses! Seuraa parin työpäivän ajan, että minkälaisia tunteita tilanteet, tapahtumat, keskustelut ja havaintosi sinussa nostavat pintaan ja kirjaa niitä ylös vaikka puhelimen muistiinpanoihin. Osa saattaa olla vaikeaa nimetä, joten kirjaa siinä hetkessä vain se, mitä sisälläsi tuntuu. Voit miettiä nimeä sille myöhemmin. Toivottavasti empiirinen kokeesi tuloksena on enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita!