Minulta on kyselty yrittäjäkuulumisia ja ensimmäisten viikkojen tapahtumia, joten päätin kerralla kertoa kaikille kiinnostuneille kirjoittamalla blogiin. Olen kirjoittamishetkellä ollut päätoiminen yrittäjä jopa kolme viikkoa ja yhden päivän, joten kovin vankasta yrittäjäkokemuspohjasta ei vielä voi puhua, mutta omakohtaisena kokemuksena tämä on ollut valtava.
Muutamasta asiasta olen yllättynyt:
- Myötäelävien ihmisten määrä
- Apua TARJOAVIEN ihmisten määrä
- Tekemisen määrä
Julkaistessani taannoin Facebookiin päivityksen irtisanoutumisestani ja päätöksestäni ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi sain runsaasti yhteydenottoja. Silloin pari henkilöä kertoi seuraavansa innolla ja mielenkiinnolla tulevia käänteitäni, sillä olen tekemässä sitä, mistä he ovat vain haaveilleet, kun rohkeus ei ole riittänyt toteuttamiseen. Pääviesti saamissani yhteydenotoissa oli kannustus, into ja positiivinen palaute ja se tuntui tavattoman mahtavalta. Tuli tunne, että olen tekemässä jotain tarpeellista ja hyödyllistä. Yllätyin myös siitä, että teistä niin moni on varma, että mä pärjään ja että löydän paikkani markkinoilla. Se on tärkeä viesti hetkellä, jolloin itse epäilee omia kykyjä ja tulevaisuus jännittää. Kiitos näistä ihanista viesteistä! (PS. Tulen varmasti tarvitsemaan niitä myös jatkossa… :D)
Sitten nuo yhteistyötarjoukset, joita on sadellut. Olen aidosti äimistynyt ja positiivisesti yllättynyt. En lainkaan osannut varautua, saati laskea tällaisten varaan mitään, vaikka monenlaista multitalenttia verkostoissani onkin. Mutta kuinka hienoa! Tällä hetkellä suunnittelemme luentokokonaisuutta erään professorin kanssa ja toisen kanssa meillä on ensi viikolla yhteinen puheenvuoro johtajille suunnatussa tilaisuudessa. Hänethän sinne on kutsuttu puhumaan eikä minua, mutta tämä kultaakin kalliimpi ystävä kutsui minut mukaan ja jakaa puheenvuoroaikansa kanssani, jotta saisin buustia myyntiin. Mietipä sitä!
Ja sitten vielä ne kaikki ystävät, jotka ovat pyyteettömästi auttaneet minua ymmärtämään oman osaamiseni, sparraneet palveluvalikoiman kanssa sekä tehneet upeaa työtä hinnoittelun apuna. Puhumattakaan niistä tarjouspyynnöistä, joita verkostoistani on tullut! Nämä kaikki ovat hitokseen arvokkaita tukemisen muotoja. Kiitos! Käsittämätöntä, kuinka mahtavia ihmisiä mulla on ympärilläni <3
Mihin sitten olen aikani käyttänyt? Ajatukseni oli vetää lonkaa ja palautua marraskuun kaksi viimeistä viikkoa ennen varsinaista yrittäjästarttia, mutta eihän se ihan niin mennyt. Olen fasilitoinut muutamia työpajoja. Niiden valmisteluun on mennyt melkoisesti aikaa, sillä pyrin tässä alkuvaiheessa dokumentoimaan kaiken hyvin, jotta hommat olisi jatkossa helpompi toteuttaa, kun matskua on kertynyt pohjalle valmiiksi. Olen myös pitänyt puheenvuoroja mm. työhyvinvoinnin kohentamisesta, asiakaskokemuksen kehittämisestä, yrityksen perustamisesta sekä työyhteisösovittelusta. Niidenkin valmisteluun olen saanut hyvin tuhrattua aikaa.
Myös neuvotteluita ja palavereita on tasaiseen tahtiin ja se on hyvä, sillä niiden tuloksiin perustuu minun ja yritykseni tulevaisuus. Näyttää siis ihan hyvältä! Olen solminut sopparin koko ensi vuodelle yhden organisaation kanssa, joten puolitoista viikkoa joka kuukaudelta on jo buukattu. Niin mahtavaa! Uskaltaa hetkittäin vetää syvään henkeä jännittyneen pintahengityksen sijaan ja päästää esiin ajatuksen, että kyllä tää kantaa. Mutta sitten mieleen hiipii fakta, että vain puolitoista viikkoa / kuukausi on töitä, josta tulee fyffeä eli aika paljon pitää vielä myydä ennen kuin voi huokaista.
Sitten on vielä opinnot. Yrittäjyyden ammattitutkinto ahmaisee oman osansa. Ei niinkään ne koulutuspäivät, vaan se kaikki muu opiskelu ja näyttömateriaalin kasaaminen vaatii aikaa. Aion suorittaa tutkinnon puolessa vuodessa, joten se vaatii suunnitelmallisuutta. Mutta mielenkiintoista sekin. Lisäksi on paljon sellaista rutiinihommaa, johon aikaa menee. Kirjanpito (pelkkiä menoja toistaiseksi), tavaroiden ja tarvikkeiden hankkimista, markkinoinnin pohtimista, nettisivujen, blogin ja somen ylläpitämistä jne.
Sitten vielä yksi mainitsemisen arvoinen seikka. Aikataulu! Mä päätän siitä nyt hyvin pitkälti itse. Onpa huippua käydä eläkeläisten kanssa aamupäivällä salilla, ruokakaupassa ilman jonoja ja hoitaa asioita keskellä päivää. Niin siistii! Nautin suunnattomasti ja tämä vapaus tukee myös kroonistuneesta stressitilasta toipumista. Olen nukkunut huomattavasti paremmin ja enemmän näinä viikkoina. Päänsärkyjä on vähemmän ja ehkä olemuskin on leppoisampi. Tai se on mun oma arvio! 😀 Tuntuu helpottavalta, kun ei ole enää vastuussa kenenkään hengestä ja elämästä.
Mutta tähän loppuun voisi todeta, että olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun. Ainakin toistaiseksi. Mieli saattaa muuttua, kun loppupalkka on käytetty.