Enää pari viikkoa, jolloin ryhdyn päätoimiseksi yrittäjäksi ekaa kertaa ikinä. Voin tunnustaa, että jännittää ihan pirusti! Mulla on hyvät kutinat siitä, että tää on hyvä veto ja löydän paikkani työelämän muutosmarkkinakentässä, mutta alun taloudellinen epävarmuus suorastaan kauhistuttaa säännöllisen palkkatulon poisjäännin vuoksi. Nyt alkuvaiheessa varmaa on vain TE-keskuksen myöntämä starttiraha, 35 euroa päivässä ja firmaa käynnistäessä kuluja kertyy moninkertaisesti, vaikka ei toimitiloja, kalliita laitteita tai autoja tarvitsekaan hankkia. Eli motiivi firman käyntiin saamiseen ja markkinoimiseen on vahva!
Vahva on myös into yrittäjyyteen. Olen jo pitkään ollut tehtävissä, joissa olen ollut varsin itsenäisessä sekä vastuullisessa asemassa ja siten yrittäjämäinen toimintatapa on minulle hyvin luonteva ja tuttu. Olen myös opiskellut työn ohessa yli kymmenen vuotta eri tutkintoja mahdollisimman monipuolisen osaamisen saamiseksi. Eli pohjatyötä on tehty, läksyjä luettu ja käytännön kokemusta on kertynyt rutkasti. Tästä eteenpäin vain stressaan ihan omia asioitani, joihin voin vaikuttaa, mutta se motivoi, että antamani panos näkyy tuloksena omassa laarissani.
Olen pyöritettyt ajatusta omasta firmasta ja yrittäjyydestä jo vuosikausia. Facebook muistutteli, että jo kymmenen vuotta sitten olin tutustumassa yhteisölliseen työtilaan ja olin pohtinut, että edistääköhän tutustumiskäynti yrittäjyyshaaveitani. Että pitkään on itänyt! Kolme vuotta ennen firman rekisteröimistä se oli kiinni vain yrityksen nimen keksimisestä. Useampi ilta on istuttu ystävien kanssa firman nimen keksimisen merkeissä ja someakin olen hätyytellyt avuksi. Sitten saunan lauteilla se yllättäen putkahti ilman aktiivista miettimistä. Innostus! Saman tien saunan jälkeen PRH:n rekisteröintipalveluun ja firma tulille. Vielä vierähti kuitenkin liki vuosi koronastressiä palkkatyössä ennen kuin rohkeutta yrittäjäksi heittäytymiseen oli kertynyt kylliksi.
Ja nyt sitten ollaan yrittäjyyden kynnyksellä. Mulla on päällimmäisenä tunteena innostus (kuinka ollakaan! :D) ja se auttaa, sillä tekemistä on tässä vaiheessa ihan tosi paljon. Ja vaikeita juttuja, kuten tuotteistaminen. Pitää miettiä, että mitä mä oikeasti haluan tehdä ja mitä voisin jättää tekemättä. (No, totta puhuakseni tässä alkuvaiheessa otan vastaan ihan joka ainoan tarjotun keikan!) Ja hinnoittelu. Pitäisi osata heti alusta lähtien hinnoitella oma osaaminen ja aika sille tasolle, kun se kuuluu olla. Mutta mistä mä tiedän, että mikä se on? Onneksi osa kollegoista on julkaissut hinnaston. Eli vakoilua ja googlettamista tää touhu on. Lisäksi on paljon kaikkea muuta; tekstejä nettisivuille, luoda yritystilejä someen, etsiä yhteistyökumppaneita, kilpailuttaa palveluita ja suunnitella markkinointia, mitä en ole aikaisemmin työssäni juuri tehnytkään. Toki vielä parin viikon ajan hoidan palkkaduunit asiallisesti. Koska tässä ei ollut nyt mitään muutakaan puuhaa, niin aloitan tässä samalla yrittäjyyden ammattitutkinnon. Sen tiimoilta saan onneksi henkilökohtaisen mentorin ja ohjaava opettajakin kannustaa kovasti hyödyntämään hänen osaamistaan. Ja sen todellakin aion tehdä!
Mutta kaikista parasta on, etten ole yksin. Kokemuksesta tiedän, että aina saa apua, kun vaan rohkenee kysyä tai pyytää. Ja teitä myötäeläjiä on paljon! Se ilahduttaa ja kannustaa. Kiitos siitä <3
Mari